Kuulumisia!

Linjoilla taas. En ole oikein ehtinyt kirjoitella, kun elämä muuttui yhtäkkiä kiireiseksi. Paljon on ehtunyt tapahtua viime aikoina ja vieläpä hyviä asioita.

Sain meinaan uuden työpaikan ihan vahingossa. Ala on sama, mutta askel vie kilpailijaketjulle. Huomenna olisi eka kunnon työpäivä uudessa paikassa ja jännittää ihan pirusti. Vielä 50+ vuotiaalle tulee tilaisuus opetella uuden talon tapoja, jotka saattaa poiketa paljonkin edellisestä vaikka perustyö on samaa mitä olen tehnyt vuosia. Työhaastattelussa kauppias ei edes halunnut nähdä mitään mun todistuksia vaan palkkasi mut saman tien. Eli haasteita työrintamalla tiedossa.

Ja mulla ei ole enää matkailuautoa, nyyh...... Se lähti viikolla Jyväskylään. Sain sijaisautoksi uudehkon Mercedesbenzin Viton ja sillä nyt huristelen pienen ajan. Outoa ajella pakettiautolla vaikka mittasuhteet matkailuautoon ovat pienemmät. Tähän aiheeseen palaan varmasti viimeistään viikon päästä. On tää sen verran jännää aikaa.

Ja ilokseni huomasin, että tämän blogin sivuilla on vierailtu jo yli 1000 kertaa.. Ja blogit.fi-sivustolla mulla on jo 3 kirjautunutta seuraajaa. Aivan huikeeta. Nöyränä sanon "Kiitos" siitä teille <3 Yritän parhaani kirjoitella teille mielenkiintoisesti ja monipuolisesti kaikesta ihanista asioista joita eteeni tupsahtaa. Ja yritän, ettei teidän tarvitse odotella uusia tekstejä näin kauaa. Olette ihanii  <3 <3

P.S. Tuo kuva on otettu syksyllä Hesan keskustassa. Olin ystävän kanssa kahvilla melkein 2 tuntia ja olin unohtanut lukita kuskin oven. Jostain kummasta syystä kukaan ei ollu käynyt sisällä. Ainoastaan turistit valokuvasivat autoa ;))))

Karkkilakko!

Yksi lupaus uutena vuotena oli karkkilakko. Ei karkki, ei sipsejä, ei pullaa ja mehuja.... Hieno ajatus, mutta toteutus ois voinu mennä paremminkin. Rehellisesti täytyy tunnustaa, ettei tämä lupaus mennyt ihan putkeen.

Yllätyin, kuinka sokerinhimo voi vallata mielen kokonaan. Luulin, että tää on yhtä helppoa kuin muutama vuosi sitten kun tein saman lupauksen. Silloin se onnistui tosi hyvin ja pystyin olemaan ilman mässyä pitkälle syksyyn. Ja laihduin silloin 15 kiloa.

Olen miettinyt syitä tähän epäonnistumiseen. Olenko alkanut huomaamattani syömään nameja enemmän kuin ennen? Aiemmin ainakin olin miettinyt asiaa etukäteen enemmän eli valmistauduin paremmin. Nyt mulla oli kotona avattuja karkkipusseja ja autossa avattu salmiakkipastillirasia. En edes huomannut, kun yksi nami oli suussa... Nappasin ohikulkeissani vaikkei tehnyt edes mieli makeaa. Oliko namien syönnistä tullut vaan paha tapa?

Ja töihin eväitä hakiessa menin automaattisesti kaupan paistopisteelle hakee lihiksen ja mehuhyllyyn hakee pikkumehun. Siinä kohdassa pysähdyin miettimään, että mitä helvettii mie oikein teen. Täytyi oikein pohtia mitä muuta vois oikein töissä syödä. Valmissalaatit on mielestäni pahoja (yritin kyllä syödä) ja Eestissä tehtyjä patonkeja, ei kiitos. Yhdessä jogurttipurkissakin saattaa olla 12 sokeripalan verran sokeria eikä tuo karjalanpiirakkakaan sokeriton ole. Ja noita suklaahoukutuksia, plääh...... Kyllä tää on niin hiton vaikeeta.

Eli mönkään meni se lupaus. Vaan olen kuitenkin päättänyt vähentää sokerin syöntiä ja mietin tulevaisuudessa, mitä suuhuni pistän. Täytyy alkaa panostamaan omiin eväisiin ja alkaa totuttelemaan itse tehtyihin rahkoihin ja tuoreisiin salaatteihin. Ja tulen kertomaan teille (halusitte tai ette) miten tuo taistelu painon pudotuksen kanssa etenee. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ilman suurempaa stressiä ja katsoa mihin se johtaa.

Mites teidän uuden vuoden lupaukset on pitäneet?

Paperipilvi

Rakastan pieniä putiikkeja ja kivijalkamyymälöitä. Narisevia ovia ja ajan patinaa. Jo kaupan ulkopuoli on täynnä pieniä yksityiskohtia houkuttelemassa asiakkaita peremmälle.

Tämän ihanan portin löytää uuden kotikaupunkini Porvoon Jokikadulta. Siitä ihan Porvoojoen vierestä. Putiikin nimi on Paperipilvi ja se on oikea taiteilijan paratiisi. Jos haluat maalata, askarrella ja tehdä käsillä jotain pientä, niin kannattaa poiketa sisällä. Putiikin sivuille pääset TÄÄLTÄ 

Täältä saa ostaa myös paikallista käsityötä. (aivan ihanaa) Pieni asia joillekin, mutta aloitteleville käsityötaitureille se on iso juttu. Ovensuussa oli erilaisia käsintehtyjä saippuoita. Solbacka Desing on firman nimi ja tutustumaan pääset TÄÄLTÄ. Löytyy mm. kuppikakkusaippuaa, Porvoon oman paahtimon kahvisaippuaa ja paljon muuta. Herra Alfred-saippua on koirille ja kissoille suunnattu shampoo jossa ei ole mitään myrkyllistä. Nimensä se on saanut istuvan kissan "Affen" mukaan. Affen elämää voi seurata www.instagram.fi/herraalfred. Mm. tämän tuotteen myynnistä osa menee vielä hyväntekeväisyyteen. Kannattaa seurata tämän firman sivuja, sillä kaikkia tuotteita ei ole jatkuvasti myynnissä.

Itse en saippuaa ostanut vaan mukaani lähti nämä ihanat korvikset jotka on tehty vanerista. Näitä voi myös tilata netistä ja lisää infoa löytyy  Täältä 

Juuri tämä on ihanaa pienissä putiikeissa. Kun lähtee tutkimaan enemmän, löytää ihania uusia asioita ja ideoita. Mahtavaa sanoisin.

Kaupungin valot!

Inhoan tätä loppiaisen jälkeistä aikaa. Kun kaikki ihanat valot on kerätty pois, on niin hemmetin pimeää. Varsinkin täällä etelä-Suomessa, kun ei ole sitä ihanan valkoista lumipeitettä. Sunnuntaina satoi vähän, mutta nyt kaikki on sulanut pois.

Onneksi kaupunkien keskustoissa on vielä valojen loistoa. Muistan, kun lapsena mentiin autolla mummolaan, odotin oikein seuraavaa kaupunkia tai kylää. Rakastin katsoa sitä valojen loistoa ikkunoista ja katujen varsilta. Mietin, millaisia ihmisiä asui jossain omakotitalossa, jossa pihalla loisti ihanat valot ja ikkunoista näkyi kynttilät. Ilahduin, kun näin lumiukon seisovan pihalla, sillä tiesin siellä asuvan lapsia. Silloin oli talvet lumisia ja ihania.

Ja ei ollut moottoriteitä, joten matkustaminen oli hauskaa. Nykyään kaikilla on niin kiire paikasta A paikkaan B joten kaikki matkustamisen ihanuus on jäänyt pois. Halutaan vaan nauttia päämäärästä ja itse matkanteko on tuskaa. Itse valitsen usein vanhoja teitä ja pysähtelen pieniin paikkoihin nautiskellen maisemista ja uusista kokemuksista.

Tässä uuden kotikaupunkini Porvoon valoja.

Miten te matkaa taitatte? Onko teillä aina kiire vai tykkäättekö pysähdellä vieraisiin paikkoihin?

Loppiaisen ulkoilua.

Olipa ihana herätys. Vilkaisu ulos ja ilokseni huomasin valkoisen lumipeitteen, joka peitti alleen sen synkän maan. Vaikka aurinko ei paistanut, oli mielestäni hyvä ulkoilukeli. Ei ku vaatteet niskaan ja menoksi.

Päätimme mennä makkaranpaistoon Nukarinkosken laavulle. Se on hieno paikka Tuusulasta Hyvinkäälle päin. Olen joskus kesällä käynyt kävelemässä siellä ja suosittelen paikkaa lämpimästi. Se on Vantaajoen suurin koskijakso ja luonto on kaunista. Kosken kohina on rauhoittavaa ja kalastajien moikkaaminen saa iloiselle mielelle. Pari geokätköäkin alueelta löytyy. Lisää infoa ja mm. kartan löydät keski-uudenmaan luonto.fi sivulta, johon pääset TÄÄLTÄ . 

Vaan oli muutkin huomanneet hyvän ulkoilusään. Oli laavulla niin paljon porukkaa ja olisi saanut tosi kauan jonottaa makkaranpaistoon pääsyä, joten päätimme siirtyä Emäsaloon pienen yhdistyksen nuotiopaikalle. En huomannut kuvata sitä infotaulua, joten se yhdistyksen nimi ei nyt tuu mieleen. Vaan kyllä tuo tieto varmaan löytyy netin syvistä syövereistä, jos haluat etsiä. Itse voin kertoa paikasta lisää joskus tulevaisuudessa. 

Kyllä me saimme sielläkin jonottaa vähän aikaa, mutta kun on asuntoautolla liikkeellä, se ei haitannut. Keitimme parkkipaikalla kahvit ja nautimme luonnon rauhasta. Voin vain kuvitella kauniina kesäiltana paikan kauneuden. Tänne tulen palaamaan varmasti toisenkin kerran. 

Ja makkarat maistuivat tosi hyviltä, sillä oli mukana hyvä vahti, etteivät päässeet vallan mustumaan. Seuraava ostos taitaakin olla nokipannu......

Nacho-pelti!

Kuten kaikki te tiedätte, reissailen tuolla asuntoautolla aina silloin tällöin. Siinä on pieni keittiö ja etsin aina reseptejä, joita voin hyödyntää myös matkustaessa. Mulla on pienen pieni sähköuuni, jonka pellille mahtuu mm. vain 4 joulutorttua... Tämän seuraavan reseptin voi hyödyntää pienemmässä mittakaavassa myös miniuunissa. Se löytyy pippuri.fi-sivulta jonne pääset Täältä.

tortillalastuja

400g jauhelihaa

1pss burrito Spice Mix-mausteseos

0,5dl vettä

1prk Chunky Salsa-tomaattikastiketta 

1prk Cheese Dip-juustokastiketta

150g Emmental-juustoa 

Ensin ruskista jauheliha ja lisää joukkoon mausteseos ja vesi.

Levitä pellille leivinpaperin päälle ensin tasainen kerros tortillalastuja. Niiden päälle jauheliha, kerros salsaa, juustokastiketta ja juustoraaste.

Paista uunissa 200 astetta niin kauan, että juusto sulaa.

Ihanan helppoa ja nopeaa. Jos ei tykkää niin tulisesta ruuasta, voi tuon salsan valita mietona. Oli tosi hyvää ja sopii niin illanistujaisiin kuin omaksi iloksi. Multa ainakin lähti nälkä.

Jos matkailijat miettivät, miten mittasuhteet menee miniuunin kanssa, niin voit paistaa tuon jauheliha-mausteseoksen ennen matkalle lähtöä ja lämmittää tien päällä vaikka mikrossa sen määrän kuin uskot tarvitsevasi. 

Onko teillä jotain helppoja reseptejä, joita voi hyödyntää tien päällä?

Uuden vuoden lupaukset.

Aina kun vuosi vaihtuu, minulle tulee tunne, että elämäni saa uuden mahdollisuuden. Me kaikki teemme uuden vuoden lupauksia, pidämme tipatonta tammikuuta yms. Olemme täynnä uutta intoa ja yritämme lupauksia tehdessämme parantaa elämänlaatuamme. Mutta kun arki koittaa, se vaan jotenkin unohtuu johonkin kiireen keskelle.

Itse teen lupauksia ja joskus ne pitävät joskus ei. Tänä vuonna päätin aloittaa karkkilakon. Ei karkkia (xylitolipurukumi on poikkeus) , Ei sipsejä, Ei mehuja tai limuja (zero cola on poikkeus. ei sisällä kaloreita), Ei pullaa tai keksejä. Yritän myös luopua liian raskaista iltapaloista ja syödä terveellisemmin.

Tuo karkkilakko on ollut mun mielessä kauan, sillä tulee naposteltua aina iltaisin ja näitä kiloja on muutenkin ihan liikaa. Nyt aion järkyttää koko maailmaa ja ilmoittaa, että tuota painoa on kertynyt järkyttävät 104,3 kiloa. Aivan kauhea lukema. Haluan nähdä, kuinka lakko vaikuttaa tuohon painoon. Kaikki kilot eivät ole tulleet mässäilystä vaan kilpirauhasten vajaatoiminnan takia. Mutta olisi ihanaa, jos saisin sitä pudotettua jonkun verran. En aio mennä salille, siihen mulla ei valitettavasti ole aikaa, mutta liikunnan määrää aion lisätä kulkien koiran kanssa pitkin metsiä. Pitääkin hommata askelmittari sillä olen hukannut entisen.....

Tämä tulee olemaan haasteellista, sillä mulla on aina kotona jotain herkkuja. Jos vaikka tulee yllärivieraita niin on tarjottavaa. Eikös olekkin hyvä tekosyy.... Ja aloitan aina uuden vuoden haasteet vasta 2. päivä tammikuuta. Uudeksi vuodeksi on aina jotain mässyä ja jos syöt niitä 24,00 jälkeen tulee pettymys ja vuoden ekana päivänä siivoillessa harmittaa heittää hirvee määrä herkkuja roskiin. Itse söin vikat sipsit ja avatun suklaalevyn vuoden ekana päivänä ja aloitin lakon 2.tammikuuta. Silloin uusi vuosi ei ala pettymyksellä.

Teitkö sinä jotain lupauksia tälle vuodelle?

Vuosi vaihtui!

Täällä taas. Yli kuukauden tauko tuli pidettyä kirjoittelusta, anteeksi siitä. Minun ja blogin väliin tuli pieniä esteitä eli ajan puute ja elämän yllätykset. 

Nyt kuitenkin haluan palata vuoteen 2019. Ensiksi haluan kiittää teitä ihania lukijoita, jotka olette seuranneet tämän blogin alkutaipaletta.  On ollut ilo kirjoitella, kun on edes pari lukijaa.

Muuten viime kevät oli muutosten aikaa. Sanoin itseni irti vakiotöistä toukokuussa. Päätös, jota en ole katunut sekuntiakaan. Laitoin kesäkuussa kaksi työhakemusta ja molemmissa tärppäsi, eli nyt minulla on kaksi työpaikkaa. Vuokrafirmoja, mutta se ei minua haittaa. Saan itse valita vapaa-aikani ja kun töitä haluan tehdä, kukaan ei laske tuntimääriä. Samalla minulta jäi pois työstressi. Jos hommia ei ehtinyt työvuoron aikana tehdä, ei haittaa. Kunhan teen parhaani se riittää minulle.

Ostin keväällä myös oman asuntoauton. Se antaa ihanan vapauden tunteen, kun voi ajella mihin tahansa, yöpyä missä haluaa. Yksi yöpymispaikka oli ympyrätalon vieressä Hakaniemessä. Kun autosta astui ulos, näkymät olivat Töölönlahdelle ja uskokaa tai älkää, paikka oli todella rauhallinen. Voi johtua kylläkin Hämeentien isosta remontista...

Kesällä ostin oman Aso-asunnon Porvoosta. Siitä tulen kertomaan jossain vaiheessa lisää. Olen vieläkin innoissani uudesta kotikaupungista. Ja olen asuntovelallinen pari vuotta. 

Syksyllä valmistuin merkonomiksi Mercuriassa. Se oli omasta mielestäni hyvä saavutus, koska opiskelin töiden ohessa. Aina kun oli koulua, tein samana päivänä myös täyden työpäivän. En kylläkään tiedä, mitä tuolla tittelillä vielä teen, mutta merkonomi olen.

Vaan parasta tässä vuodessa on ollut se, että olen saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin. Mun ystävä- ja kaveripiiri on laajentunut tosi paljon. Kiitos lisääntyneen vapaa-ajan, mulla on ollut aikaa osallistua yhdelle leirille ja paljon erilaisiin tapahtumiin. Toivon tapaavani heitä paljon myös tänä vuonna. Nautin suunnattomasti, kun saa pikkuhiljaa tutustua syvemmin erilaisiin ihmisiin ja huomata, kun kaveruus alkaa pikkuhiljaa muuttua ystävyydeksi.. 

Eli Pysykää linjoilla. Tehdään tästä vuodesta vieläkin parempi. Olette ihanii <3

T. Mie ja Urkki