Ilmoitustaulut!

Kyllä, nuo kauppojen tuulikaapeissa sijaitsevat taulut täynnä kaikkee pieniä paperilappuja. Kun tää koronna-aika koitti ja Suomi pysähtyi, tyhjeni myös kaikki ilmoitustaulut. Ei enää mainostettu harrastuksia, hierontoja yms. Ei ole pikkuilmoituksia myytävistä kodintarvikkeista ja ei tarjouduttu lastenvahdeiksi.

Itse olen aina tykännyt lueskella niitä, vaikka en edes asuisi kyseisellä asuinalueella. Ne kertovat paljon kyseisestä asuinalueesta ja sieltä voi napata hyviä vinkkejä pienyrittäjistä. Mulle mm. hyvät ompelupalvelut on aina hakusessa. Tai paikallinen kalastaja, jolta saa tuoretta kuhaa.....Ai että...

Vaan yllätyinpä tässä pari viikkoa sitten piipahtaessa eräässä pienessä ruokakaupassa. Oli joku toinenkin huomannut taulujen tyhjyyden. (sorry kuvien huono laatu)

Hauskaa maanantai-iltaa1

Vesisade!

Olen vuosien varrella opetellut ajattelemaan positiivisesti. Yritän aina löytää joka asiasta jotain hyvää. Vaan vesisade on yksi sellainen asia, johon suhtaudun ristiriitaisesti. Kun se syksyllä alkaa, niin tietää sen kestävän monta kuukautta. Ja se väistämättä masentaa mieltä. Märkä koira pienessä tilassa ei välttämättä tuoksu hyvältä.

Vaan lämmin kesäinen sade. Sitä olen oppinut rakastamaan. On ihana nostaa kasvot kohti taivasta ja antaa sateen valua kasvoille pyyhkien pölyt ja kyyneleet pois. Varsinkin jos et ole laittanut niitä hiussuortuvia kahta tuntia ja ole menossa tärkeään tapaamiseen.

Kesällä sade tuo mukanaan usein myös ukkosen. Pelottava ukkonen, mutta sekin omalla tavallaan kaunis. Sen tarkoitus on muistuttaa meitä luonnon voimista ja saada meidät kunnioittamaan luontoa.

Ja se tunne, kun sade ropisee retkeilyauton kattoon tasaisena virtana. Tiedät, ettei tarvitse lähteä mihinkään vaan voit ottaa dekkarin käteen ja käpertyä viltin alle villasukat jalassa ja vain nauttia hyvästä kirjasta. Tai vaan tuijottaa sadetta ja haaveilla tulevasta. Aivan mahtavaa.

Ja se ihana tuoksu sateen jälkeen. Luonto huumaa minut hetkessä tuoksuillaan. Tuntuu etten saa siitä tarpeekseni. Elämän pikku nautintoja joiden ääreen on pakko pysähtyä.....

Ja Kari Tapion biisin sanoin "myrskyn jälkeen on aina poutasää" pitää täysin paikkansa. Luonto maalaa taivaalle mahtavia teoksia ilta illan jälkeen ja se luo toivoa kauniista huomisesta.

Nallet ikkunoissa!

Suomi poistaa rajoituksia ja saa taas hengittää. Tai ainakin mulla on sellainen tunne. Olen ollut tän koronnan takia jotenkin lamaantunut. Luovuus on kadonnut ja on vain miettinyt, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Varsinkin alussa ahdisti todella paljon liikkua tuolla ihmisten ilmoilla. Ja kun olen sellaisella alalla, että vaikka olisi ulkonaliikkumiskielto niin mun on pakko mennä töihin, ei oikein helpottanut asiaa.

Ja se ihmisten käyttäytyminen tuolla kaupoissa. Huh, huh..... Vessapaperit vietiin käsistä ajattelematta sitä vanhusta jolla ei ollut mahdollisuutta lähteä sitä etsimään kauempaa. Ihmisten itsekkyys sai mut tosi surulliseksi. Sitten tuli näitä etätyöläisiä hengailemaan kauppaan kun kaikki muut paikat oli kiinni. Jep,jep... Ja kun huutelin niistä turvaväleistä niin olin ilonpilaaja, kun uskalsin muistuttaa poikkeusajasta.

Vaan nyt ovet ovat auenneet ravintoloihin, kahviloihin, museoihin ja pääsee harrastamaan muutakin kuin kaupassa käyntiä. Elämä voittaaa sittenkin. Vai oliko tämä vain alkusoittoa tulevalle? Sitä en tiedä, mutta oli se ihana tunne, kun pääsi Shellin baariin juomaan kupin kahvia. Ai että. (Istuin kyllä tyhjällä terassilla ja nautin kauniista auringonlaskusta)

Vaan minut tuntien yritän kääntää tämänkin poikkeusajan positiiviseksi kokemukseksi. Oli aikaa ajatella omaa elämää ja ihmisiä joita ympärilläni on. Miettiä mitä haluaa loppuelämältä ja mikä on todellisuudessa tärkeää. Ja vastaus oli helppo. MINÄ olen tärkein omassa elämässäni. Minun toiveet, haaveet, tunteet. Minun oma elämä on tärkeä. Olen aina ollut se kiltti ihminen, joka laittaa toiset ihmiset ja heidän toiveensa ja halunsa itseni edelle. Halunnut uskoa toisista pelkkää hyvää näkemättä niitä huonoja puolia. En sano, että se olisi paha asia, mutta jos siinä unohtaa itsensä..... Nyt olen luonut katseeni tulevaan ja yritän nauttia tästä kallisarvoisesta elämästä täysillä. Huomioin nallet ikkunoissa ja tennarit taivaissa. Annan ystävyyssuhteille mahdollisuuden ja jos huomaan ystävyyden olevan yksipuolista, teen vaikeita ratkaisuja ja päästän irti. Ja mulla on ihana koira, joka pyyhkii kyyneleeni, jos tulevat valintani tuottavat mulle surua. Haasteita tähän seesteiseen elämään on mutta se on sen arvoista. Saa nähdä mitä elämällä on mulle vielä tarjottavana sillä elämä on lyhyt.