Vesisade!

Olen vuosien varrella opetellut ajattelemaan positiivisesti. Yritän aina löytää joka asiasta jotain hyvää. Vaan vesisade on yksi sellainen asia, johon suhtaudun ristiriitaisesti. Kun se syksyllä alkaa, niin tietää sen kestävän monta kuukautta. Ja se väistämättä masentaa mieltä. Märkä koira pienessä tilassa ei välttämättä tuoksu hyvältä.

Vaan lämmin kesäinen sade. Sitä olen oppinut rakastamaan. On ihana nostaa kasvot kohti taivasta ja antaa sateen valua kasvoille pyyhkien pölyt ja kyyneleet pois. Varsinkin jos et ole laittanut niitä hiussuortuvia kahta tuntia ja ole menossa tärkeään tapaamiseen.

Kesällä sade tuo mukanaan usein myös ukkosen. Pelottava ukkonen, mutta sekin omalla tavallaan kaunis. Sen tarkoitus on muistuttaa meitä luonnon voimista ja saada meidät kunnioittamaan luontoa.

Ja se tunne, kun sade ropisee retkeilyauton kattoon tasaisena virtana. Tiedät, ettei tarvitse lähteä mihinkään vaan voit ottaa dekkarin käteen ja käpertyä viltin alle villasukat jalassa ja vain nauttia hyvästä kirjasta. Tai vaan tuijottaa sadetta ja haaveilla tulevasta. Aivan mahtavaa.

Ja se ihana tuoksu sateen jälkeen. Luonto huumaa minut hetkessä tuoksuillaan. Tuntuu etten saa siitä tarpeekseni. Elämän pikku nautintoja joiden ääreen on pakko pysähtyä.....

Ja Kari Tapion biisin sanoin "myrskyn jälkeen on aina poutasää" pitää täysin paikkansa. Luonto maalaa taivaalle mahtavia teoksia ilta illan jälkeen ja se luo toivoa kauniista huomisesta.