Caravanmessut 2022 maistiaisia

Käytiin perjantaina Lahdessa Caravanmessuilla ja oli aivan mahtavaa. Edellisistä messuista olikin kulunut yli 2,5 vuotta ja ne tulivatkin silloin kalliiksi.... Tuli ostettua silloin se mun retkeilyauto, joten nyt päätin vain nauttia ja jätin henkkarit ja ajokortin pois lompakosta. Ja kun en ollut käynyt noin pitkään aikaan näissä tapahtumissa, huomasin paljon kehitystä ja trendejä näillä markkinoilla. Otin sikana kuvia ja en ole vielä ehtinyt niihin paremmin tutustua joten päätin antaa teille pieniä maistiaisia messutarjonnasta. 

Kun tultiin alueelle, ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin igluvene....

Ulkonäkö viittaa kuitenkin mökkiin ja vasta kun tarkemmin katsoin noita tietoja niin venehän se on. Täyttä luksusta ja komea ulkonäkö. Sisältä löytyy kaikki tarvittava, jopa pilkkiluukku eli voit makoilla sängyllä telkkaria katsellen samalla pilkkiä. ja sen voit tehdä ilman pakkasta tai kylmiä tuulia lämpöisessä. Videon löydät mun instagramista  sikenunelmat ja jos kiinnostaa ostaa tuollainen laiturin päähän niin lisätietoja löydät TÄÄLTÄ.  Tähtitaivas ja revontulet.......Kyllä voisin yöpyä..

Seuraavana pihalla olikin nämä ihanuudet

Ja kun pääsin vihdoinkin sisälle..........

....Olin tullut taivaaseen. Vuosimallia 1968 Kleinbus... Jokaisen Vanliferin unelma... Video tästäkin löytyy mun Instagramtililtä. Jos mulla olisi rahaa ja taitoa sekä rahallisesti mahdollisuus asua autossa

eteläeuroopassa, rakentaisin junankeulamallista upean retkeilyauton..... Saavuttamaton unelma ellei voita lotossa...... Sitä odotellessa taytyy vain ihailla. 

Messujen kallein komistus oli tämä....

Hintaa oli vain yli 750000€ ja unohdin kysyä, että sisältyykö toi Smart-henkilöauto hintaan... Vaan luksusta löytyi..... Näistä lisää myöhemmin..

Vaunuissa huomasin muotoilun olevan aiempaa pyöreämpi. Myös pienemmät ja kevyemmät vaunut ovat nousseet pinnalle. En tiedä noista tekniikoista paljoa, mutta epäilen esim. sähköautojen vetokapasiteetin olevan pienempi kuin muilla. Voi olla väärää tietoa, korjatkaa kommentilla jos olen väärässä. 

Ja kun sana sähkö on mainittu, niin bongasin sähköisen version retkeilyyn.....

Toi sänky vaan vedettiin alas ja peti valmis. Sopii hyvin viikonloppuretkille...

Ja jos vaunuun tilaa haluat, niin vähän alle 11 metrinen komistus löytyi Adrian osastolta. Painoa mokomalla on 3000 kiloa ja korkeutta 2,6 metriä. Huomaa tuplaovi. 

Näillä polttoainehinnoilla tällä ei paljoa reissata vaan viedään kauniille paikalle leirintäalueelle. Tästä vaunusta lisää myöhemmin... Ja vaunujen kuninkaasta Kabesta teen ihan oman postauksen myöhemmin. Trendinä messuilla näkyi etukeittiön yleistyminen..

Ja yhtä trendiä ihmettelin, nimittäin pienemmissä vaunuissa oli vain 1 kaasupullopaikka keulassa. Sehän pullo  tunnetusti loppuu aina yöllä, niin mistäs uusi tilalle.... Joku puhui ennakoimisesta vaan milläs konstilla mokomaa ennakoit. Mua voi neuvoa ja antaa siihen vinkkejä kommentoimalla...

Harmittelin ajan puutetta, sillä tuolla olisi viihtynyt kaksikin päivää. Ja löytyi sieltä paljon muutakin ihanaa mm retkeilyyn, oman retkeilyauton rakentamiseen ja uusiin pohjaratkaisuihin löytyi todella mielenkiintoisia juttuja.. Jos nämä kiinnostaa niin laita mun instagram seurantaan. Sieltä löytyy videoita ja materiaalia enemmän mun reissuista.....

Nyt lopettelen ja alan perehtymään kuviini paremmin.. Ihania ootte..... Lopuksi todiste siitä että noilta messuilta todellakin löytyi kaikille jotakin..... Myös mökkiläisille sekä lapsille.....

Moicca....

 

Pysähdyttävä uutinen!

 Siitä on kulunut 2 vuorokautta kun surullinen uutinen Hänen Majesteettinsa Kuningatar Elizabet II kuolemasta täytti tiedotusvälineet. 

Tulin Urkin kanssa lenkiltä ja en saanut edes takkia pois kun jämähdin television ääreen. Mieleni valtasi suuri suru ja silmät täyttyivät kyyneleistä. Näin sen kauniin hymyn joka loisti jokaisessa kuvassa ja videossa. Näin sen arvokkuuden ja lämmön, jota tämä pienikokoinen rouva säteili. Ja se pilke silmäkulmassa. Näki että Hän oli huumorintajuinen persoona. Katselin videoita videoiden perään. Kuvia Hänen elämästään. Ja kuuntelin niitä tarinoita, joita ihmiset kertoivat tavattuaan Hänet. Ja ainoa sana jota mietin oli "hyvyys". 

Itse en ole koskaan käynyt Britaniassa. Monarkia on ollut minulle jotenkin kaukainen asia. Tottakai olen usein miettinyt niitä kuninkaallisia ja Prinsessa Dianan järkyttävä kohtalo sai minut silloinkin kyyneliin. Kävin jopa silloin kirjoittamassa suurlähetystössä suruvalittelut muistokirjaan. Olinhan seurannut Dianan tien prinsessaksi. Tuijotin ihaillen häät televisiosta kuten varmaan koko muu maailma.  Mutta yksi asia on ollut mun koko elämäni ajan, eli Elizabet kuningattarena. Kunnioituksen suuruus tätä hymyilevää leidiä kohtaan kasvaa koko ajan. Se tunnollisuus hoitaa velvollisuutensa kansan palvelijana vielä 96 vuotiaana. Ei alkanut miettimään eläkepäiviä nelikymppisenä vaan piti parikymppisenä antamansa lupauksensa hoitaa velvollisuutensa hyvin koko elämänsä ajan. Huh huh... Se tapa, jolla hän näytti olevan läsnä näkyi videoilla. Hän ei kuulemma koskaan vilkuillut muualle kun keskusteli jonkun kanssa. Sellaisen läsnäolon taidon haluaisin oppia. 

Sana "hyvyys" huokui sekä Dianasta että Elisabetista. Hyvyys on ihmisen sisäinen piirre ja se on mielestäni korkein ihmismielen piirre. Luin "mielenihmeet"-sivustolta, että hyvyys on arvo, johon me uskomme ja etenkin lahja jota osoitamme sanojen, katseen ja pienten tekojen avulla. Se on epäitsekkyyttä. Ja se ei maksa mitään. Siinä on miettimistä ja pähkäilyä, miten itse voi tulla paremmaksi ihmiseksi ja miten kukakin sanan ymmärtää. Mitä se tuo just sulle mieleen? 

Se millaisen perinnön hän jätti maailmaan jää nähtäväksi.Olen tavallinen suomalainen nainen ja en edes tiedä miksi halusin tästä kirjoittaa mutta  suren hänen poismenoa.  Hän toi mieleeni omat edesmenneet isovanhempiani joita kaipaan valtavasti.  Voi kunpa maailmassa olisi enemmän hänenkaltaisia ihmisiä. Ja että ihmiset ottaisivat oppia edes hitusen hänen hyvyydestään. Silloin saisimme muutettua tätä välillä sekasortoista maailmaa paremmaksi paikaksi elää. 

Rest in  peace Her Majesty Queen Elizabet II

P.S. Kuva todella kauniista nuoresta kuningattaresta on netin syövereistä mutta kuvaaja on mainittu...

Mitä mulle kuuluu nyt?

Paljon on ehtunyt tapahtua tänä aikana, kun olen pitänyt bloggauksesta hiljaiseloa. Tulen niistä kertomaan tuonnempana, mutta tärkein eli mun jaksaminen..... Siitä halusin nyt kertoa. 

Ne ihanat lukijat, jotka on kuitenkin seuranneet mun blogia kauemmin, tietää mun masennuksesta ja työuupumuksesta. Paljoa en ole siitä kirjoitellut, koska en ole halunut masentaa muita. Olin täysin keskittynyt omaan paranemiseen sillä halusin pois sieltä pimeyden keskeltä ja alkaa taas nauttimaan elämän pienistä iloista. Mulla oli ihana terapeutti ja hänen avullaan löysin työkaluja kohdata haasteita joita elämä tuo eteen. Oli ihanaa puhua jollekin menneisyydestä, haaveista ja kaikesta arjesta. Meidän suvussa asioista ei puhuta. Mä en edes tiedä esimerkiksi isäni ja äitini rakkaustarinaa. Pieniä huhuja vaan siitä, miksi ne eivät menneet naimisiin. Ja senkin isäni suvun puolelta. Kun menen anopin luo, musta on ihana kuunnella tarinoita hänen nuoruudestaan ja vaikka en tunne ihmisiä, heidän kohtaloita ja elämän käänteitä.....Puhuminen on suuri taito ja se auttaa kummasti ymmärtämään asioiden kulkuja ja varsinkin niistä selviytymään. Kysyin kerran äidiltäni, että miksi hän ei ole kertonut nuoruudestaan mitään. Hänen vastaus oli, ettei asioista vaan puhuta. Itse päätin olla avoin ja ottaa puheeksi läheisteni kanssa myös ne kipeät asiat. Keskustelujen myötä voi saada uusia näkökulmia asioihin ja se todella helpottaa niiden käsittelyä.  Kaikkein pahimpia asioita elämästä en edes halunnut avata, sillä se olisi tehnyt liian kipeää ja kuitenkaan murehtiminen ei olisi niitä muuttanut mihinkään. Tämä toimi mun kohdalla. 

Keväällä tein hulluna töitä ja samalla kävin mieleni kanssa taisteluja. Opettelin uusia ajattelutapoja ja etenkin opin tunnistamaan tilanteita, joissa mulla oli haasteita. Tilanteita, joita en ehkä osannut käsitellä. Mietin paljon käyttäytymistäni ja varsinkin syitä, miksi jotkut tilanteet olivat vaikeita. Niitä terapeutin kanssa työstettiin ja ette usko kuinka paljon opin itsestäni. Opin mm että joskus lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunut pieni asia on vaikuttanut yli 50 iässäkin mieleen ja käyttäytymiseen. Se että löysin niitä tunnelukkoja ja tajusin olevani introvertti ihminen, auttoi mua hyväksymään itseni ja samalla ne työkalut oli helpommat löytää. Uskoisin, että kaikki me koemme masennuksen jossain elämän vaiheessa. Joillakin se  "parantuminen"  kestää lyhyen aikaa ja toisilta kestää kauemmin. Itse en voi sanoa "parantuneeni" , mutta joka päivä teen töitä mieleni hyvinvoinnin hyväksi. Opettelen uusia asioita tutkien samalla niiden vaikutusta omaan hyvinvointiin. Ja tärkeintä, uskallan sanoa itselleni ei, jos joku asia ei tunnu hyvältä. Olen oppinut rakastamaan itseäni. 

Ja elokuun alussa oli viimeinen terapia. Jihuu!!!!! Tieto siitä, että mulla on mahdollisuus päästä takaisin terapian pariin, auttaa mua selviytymään. On takaportti jos elämä kolhii liikaa. 

Nyt mulla on uusi koti mutta vanha osoite. Jouduin pakkaamaan siitä turvanurkasta, johon aiemmin vajosin, kaiken muuttolaatikoihin. Asunnossa tehtiin viihtyvyysremontti ja vaikka se on vielä vähän kesken niin kyllä on ihanaa saada tavarat takaisin uusille paikoille. Sen remontin takia olen pitänyt 2 kuukautta lomaa ja vaan levännyt. Kun seisoskelin M/S Jennyn kannella ja hengitin sisääni sitä ihanaa meren tuoksua, tiesin olevani enemmän kuin valmis uusiin haasteisiin. Enää en välitä, jos joku ei tykkää mun ulkonäöstä, äänestä tai jostain tekemisestä. Elän täällä vain kerran ja sen yritän tehdä muita sekä varsinkin itseäni kunnioittaen. Yritän toteuttaa omia enkä toisten haaveita ja elän vain päivän kerrallaan. Murheita tulee varmasti, mutta niistäkin varmasti selviän. En ehkä yksin, mutta mulla on ihania ihmisiä ympärilläni, joihin voin tukeutua. Vahvempana ja viisaampana... ja varsinkin mieli avoinna. Kyllä elämä on ihanaa. Ja te ihanat tyypit, jotka jaksoitte lukea tänne asti, TE OOTTE IHANII <3