disable copying

tiistai 7. tammikuuta 2020

Loppiaisen ulkoilua.

Olipa ihana herätys. Vilkaisu ulos ja ilokseni huomasin valkoisen lumipeitteen, joka peitti alleen sen synkän maan. Vaikka aurinko ei paistanut, oli mielestäni hyvä ulkoilukeli. Ei ku vaatteet niskaan ja menoksi.



Päätimme mennä makkaranpaistoon Nukarinkosken laavulle. Se on hieno paikka Tuusulasta Hyvinkäälle päin. Olen joskus kesällä käynyt kävelemässä siellä ja suosittelen paikkaa lämpimästi. Se on Vantaajoen suurin koskijakso ja luonto on kaunista. Kosken kohina on rauhoittavaa ja kalastajien moikkaaminen saa iloiselle mielelle. Pari geokätköäkin alueelta löytyy. Lisää infoa ja mm. kartan löydät keski-uudenmaan luonto.fi sivulta, johon pääset TÄÄLTÄ . 




Vaan oli muutkin huomanneet hyvän ulkoilusään. Oli laavulla niin paljon porukkaa ja olisi saanut tosi kauan jonottaa makkaranpaistoon pääsyä, joten päätimme siirtyä Emäsaloon pienen yhdistyksen nuotiopaikalle. En huomannut kuvata sitä infotaulua, joten se yhdistyksen nimi ei nyt tuu mieleen. Vaan kyllä tuo tieto varmaan löytyy netin syvistä syövereistä, jos haluat etsiä. Itse voin kertoa paikasta lisää joskus tulevaisuudessa. 





Kyllä me saimme sielläkin jonottaa vähän aikaa, mutta kun on asuntoautolla liikkeellä, se ei haitannut. Keitimme parkkipaikalla kahvit ja nautimme luonnon rauhasta. Voin vain kuvitella kauniina kesäiltana paikan kauneuden. Tänne tulen palaamaan varmasti toisenkin kerran. 

Ja makkarat maistuivat tosi hyviltä, sillä oli mukana hyvä vahti, etteivät päässeet vallan mustumaan. Seuraava ostos taitaakin olla nokipannu......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti