Onneksi kaupunkien keskustoissa on vielä valojen loistoa. Muistan, kun lapsena mentiin autolla mummolaan, odotin oikein seuraavaa kaupunkia tai kylää. Rakastin katsoa sitä valojen loistoa ikkunoista ja katujen varsilta. Mietin, millaisia ihmisiä asui jossain omakotitalossa, jossa pihalla loisti ihanat valot ja ikkunoista näkyi kynttilät. Ilahduin, kun näin lumiukon seisovan pihalla, sillä tiesin siellä asuvan lapsia. Silloin oli talvet lumisia ja ihania.
Ja ei ollut moottoriteitä, joten matkustaminen oli hauskaa. Nykyään kaikilla on niin kiire paikasta A paikkaan B joten kaikki matkustamisen ihanuus on jäänyt pois. Halutaan vaan nauttia päämäärästä ja itse matkanteko on tuskaa. Itse valitsen usein vanhoja teitä ja pysähtelen pieniin paikkoihin nautiskellen maisemista ja uusista kokemuksista.
Tässä uuden kotikaupunkini Porvoon valoja.
Miten te matkaa taitatte? Onko teillä aina kiire vai tykkäättekö pysähdellä vieraisiin paikkoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti