Yllätyin, kuinka sokerinhimo voi vallata mielen kokonaan. Luulin, että tää on yhtä helppoa kuin muutama vuosi sitten kun tein saman lupauksen. Silloin se onnistui tosi hyvin ja pystyin olemaan ilman mässyä pitkälle syksyyn. Ja laihduin silloin 15 kiloa.
Olen miettinyt syitä tähän epäonnistumiseen. Olenko alkanut huomaamattani syömään nameja enemmän kuin ennen? Aiemmin ainakin olin miettinyt asiaa etukäteen enemmän eli valmistauduin paremmin. Nyt mulla oli kotona avattuja karkkipusseja ja autossa avattu salmiakkipastillirasia. En edes huomannut, kun yksi nami oli suussa... Nappasin ohikulkeissani vaikkei tehnyt edes mieli makeaa. Oliko namien syönnistä tullut vaan paha tapa?
Ja töihin eväitä hakiessa menin automaattisesti kaupan paistopisteelle hakee lihiksen ja mehuhyllyyn hakee pikkumehun. Siinä kohdassa pysähdyin miettimään, että mitä helvettii mie oikein teen. Täytyi oikein pohtia mitä muuta vois oikein töissä syödä. Valmissalaatit on mielestäni pahoja (yritin kyllä syödä) ja Eestissä tehtyjä patonkeja, ei kiitos. Yhdessä jogurttipurkissakin saattaa olla 12 sokeripalan verran sokeria eikä tuo karjalanpiirakkakaan sokeriton ole. Ja noita suklaahoukutuksia, plääh...... Kyllä tää on niin hiton vaikeeta.
Eli mönkään meni se lupaus. Vaan olen kuitenkin päättänyt vähentää sokerin syöntiä ja mietin tulevaisuudessa, mitä suuhuni pistän. Täytyy alkaa panostamaan omiin eväisiin ja alkaa totuttelemaan itse tehtyihin rahkoihin ja tuoreisiin salaatteihin. Ja tulen kertomaan teille (halusitte tai ette) miten tuo taistelu painon pudotuksen kanssa etenee. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ilman suurempaa stressiä ja katsoa mihin se johtaa.
Mites teidän uuden vuoden lupaukset on pitäneet?
Kiva blogi! Tsemppiä lupauksen kanssa! 😁
VastaaPoista