Täällä taas!

Täällä mie istun sohvan nurkassa, kuuntelen Kaasukeisarin tiktok-liveä nauttien hyvästä musiikista ja mulla on hyvä olla. Viimeisestä postauksesta on kulunut melkein kaksi vuotta ja elämä on ollut välillä aika tuulista.

 Paljon on tapahtunut. Olen opiskellut itselleni uuden ammatin eli olen nyt kuorma-autonkuljettaja ammattipätevyyksillä. Koulutus vei koko viime talven ja kevään eli 7 kk mun elämästäni, mutta olen hiton ylpee C-kortista. Työauto tosin on paku, koska reitti millä ajelen sisältää niin ahtaita paikkoja, ettei sinne ole kuorma-autolla mitään asiaa.Mutta pääsin ajelee myös tämmöisellä ihanuudella...

(Sorry kuvan laatu mutta tämä ei pyöritä videoita)

Myös suuri suru tuli mun elämääni. Mun ihana isäni nukkui pois tapaninpäivänä...... Se oli mulle suuri shokki. Hautajaispäivänä oli -35 astetta pakkasta ja ei tuntunut missään hame päällä isää saattaessa viimeiseen lepopaikkaan. Ja arjen koittaessa alkoi asunnon tyhjennys, koulu ja paluu arkeen.Yhtäkkiä joutuu surun keskellä hoitelemaan asioita joista ei ymmärrä mitään. Hommaamaan oikeusapua perunkirjan tekoa varten, soittelemaan laskujen lähettäjille yms. Rankkaa aikaa todellakin. Lohtua toi kesäkuussa isän muistokonsertti jossa esiintyi Anna Hanski. Samalla jatkui isäni hyväntekeväisyyskonsertti, jossa kaikki tuotto meni KYKS (Kuopion yliopistollisen keskussairaalan) lasten syöpäosastolle. Isäni järjesti sen 22 vuotta (koronan takia 2 vuotta jäi välistä) joka kesä ja keräsi varoja lapsille yli 300 000€. Onneksi hyväntekeväisyys jatkuu uusin ihanin voimin. Mulla on vaan välillä niin hirvee ikävä.....

Äidilläni taas todettiin alzheimer ja se on edennyt aika nopeasti. Odottelen päätöstä väestö- ja digikeskukselta, että kelpaanko äitini edunvalvontavaltuutetuksi. Se on surullista, kun äitini välillä unohtaa, että kuka minä olen. Näitä miettiessä olen oppinut, että elämä on tässä ja nyt. Jos haluaa toteuttaa unelmia, niin se pitää tehdä nyt eikä sitku.... Koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä. Ehkä tämän oivalluksen takia mulla on nyt hyvä olla. Pakotan itseni eteenpäin ja ottamaan riskejä. Menemään sinne "ei mukavuusalueelle" ja nauttimaan matkasta kohti unelmia.

Tässä tämmöinen pikainen kuulumisten kertominen. Lisää noista unelmista ja elämästäni seuraavalla kerralla. Toivottavasti siihen ei mene kahta vuotta. Ainakin yritän todella aktivoitua tän blogin suhteen, sillä tarvitsen tätä ja teitä lukijoita. Tarvitsen tukea ja vinkkejä tulevaisuudessa. Kaipaan teitä todellakin. Nyt alan taistella noiden kuvien kanssa.......

P.S. Mut löytää muuten Tiktokista nimimerkillä "levotonkulkuri" jos haluatte seurata enemmän. Olette ihanii.......

Fiilistelyä messuilta...

 Taas oli se aika kun vihdoinkin kahden vuoden tauon jälkeen oli Helsingin matkailu- ja Caravanmessut. Itse piipahdin matkailupuolella vain pikaisesti ja hain esitteitä Ahvenanmaan reiteistä eli saaristoreitistä ja retkeilystä kansallispuistoista. Vielä ei ole ajankohtaista Euroopan matkailu ja kaukomatkoille ei ole hinkua lähteä.

Vaan mun suuri kiinnostuksen kohde oli caravanpuoli ja siellä etenkin uudet tuulet matkailuautopuolella. Tiedetään, että autoissa tilat ovat pienet ja se tekniikka vie aina oman aika suuren tilansa. Yleensä asuinosan muutokset ovat sisustuspuolella. Uudet kuosit kankaissa, verhomallit, valaistus yms. Vaan oli yksi poikkeus........ 

Kaben uusi retkeilyauto. Affinity 295. Näin Affinityn jo Lahden messuilla ja osa kuvista on sieltä, etenkin lisävuoteista, sillä en saanut kuvattua sitä vieraan lapsen vietettyä aikaa siinä. Tässä mallistossa oli pohjaratkaisu laitettu ihan mullinmallin. Se on tehty retkeilyä ajatellen. Sänky oli moottorisoitu eli nappia painamalla sängyn sai ylös tai alas ja napit löytyivät sekä asuinosasta kuin takatallista. Lisävuoteita oli kaksi ja ne oli päällekkäin asuinosan etuosassa. Yläpeti oli kuskin penkin yläpuolella. Alapeti oli osittain kuskin istuinosa. Ja jos ei tarvitse lisävuoteita, siinä paikalla on pöytä ja penkki kahdelle. 

Uutta oli (ainakin minulle) myös vessan kasetin uusi paikka. "Ennen" sille oli oma luukku jommallakummalla puolella, mutta olen huomannut monen merkin siirtäneen sen takatalliin. Ja nyt puhun retkeilyautoista. Siitä ollaan varmaan montaa mieltä. Tuleeko sisätilaan tuoksuja? Viekö liikaa takatallin säilytystilaa? Jos sulla on kokemusta tästä, niin kommentoi tekstin alle. Mielenkiinnolla haluaisin tietää. 

Keittiö oli sijoitettu tässä mallissa keskelle. Ja kun vessa oli sängyn vieressä niin keittiön kohdalla oli kivasti tilaa touhuta. Vessa tai ainakin oviaukko oli tosi ahdas mutta muuten näppärä. 

Takatallissa oli kuitenkin tilaa aika paljon. En huomannut katsoa, että saako sen suljettua omaksi tilaksi, mutta kun sänky oli sijoitettu pituussuuntaan, myös takatalli oli pidempi. (ainakin sellainen tunne mulle jäi) Sinne mahtuisi vaikka kajakki tai suppilauta ihan kevyesti. Yhden huonon puolen kuitenkin bongasin..... eli oli vain yhdelle kaasupullolle paikka.

Muuten oli mahtavaa, kun markkinoille tuli uutta tyyliä pohjaratkaisuihin. Tuosta Kabe-merkistä olen meinannut aiemminkin kirjoittaa, mutta uskallus on puuttunut... Mielipiteet merkistä jakaa ainakin vaunupuolella mielipiteitä. Sehän on kuningasmerkki ja toisten mielestä yliarvostettu..... Omasta mielestäni se on vaunupuolella yksi parhaista vaunumerkeistä. (meillähän oli Kabe Smarag vm.2006) Kallis.... Kyllä se on sitä. Mutta jos Kurt Blonqvistillä olisi kipinä loppunut rakentaessaan ensimmäisen vaununsa omassa autotallissaan vuonna 1958 (ja kun sen möi, rakensi toisen kolmessa viikossa että oma perhe pääsee lomalle) niin kuka uskaltaisi kehittää ja kokeilla kaikkea uutta. Kabe maksaa, mutta se myös laittaa rahaa uuden kehittämiseen.  TÄSTÄ pääset lukemaan kuinka ruotsalaispariskunta halusi vaunuunsa luksusta ja mitä se maksoi. Kuvia ei vielä ole, sillä se uusi vaunu valmistuu vasta keväällä. Ja onko muilta merkeiltä tullut markkinoille kaksikerroksista vaunua josta löytyy kattoterassi? Tai onhan se kiva, kun kylmällä ilmalla sun vaunusta löytyy Kaben kehittämä lattialämmitysjärjestelmä AGS...

Ja vaikka se on kallis niin se myös säilyttää arvonsa ehkä paremmin kuin muut. (ainakin sellainen käsitys mulla on) Kaikki tuntee Kaben punaisesta raidasta kyljessä. Vaan se raita on ollut joka vuosi hiukan erilainen. Tietäjät tietää pienellä vilkaisulla vaunun vuosimallin. Ja ehkä juuri siksi sen arvo on säilynyt. Kun firmassa tuli sukupolven vaihdos ja Kurt siirtyi kehityspuolelle tuli sen punaisen raidan rinnalle toinen musta-harmaa-punainen raidoitus. Sitä en tiedä halusivatko muut muuttaa raidoituksen vai oliko se Kurtin oma idea, mutta onneksi punainen säityi.

Tästä aiheesta voisin jatkaa vaikka kuinka kauan ja uskokaa tai älkää niin TÄMÄ EI OLE KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Kaben kanssa. (voi ku oliskin) vaan tämä kaikki on suurta mielenkiintoa alaa kohtaan sillä onhan mun haaveissa vielä joskus rakentaa tai tuunata joku vähän vanhempi auto omanlaiseksi liikkuvaksi piilopirtiksi. Rakastan olla karavaanari. Se vapauden tunne kun ei ole kiire mihinkään.... Pysähdy mihin vaan ja kun kyllästyt, paina kytkintä ja vaihda paikkaa... Se on elämää se...... Ja siellä messuilla oli paljon muutakin mielenkiintoista, niistä kertoilen tuonnempana...

P.S. Laitan tuonne instaan @sikenunelmat videoita josta pääset katselemaan lisää aiheesta. Jostain syystä en saa lisättyä tänne niitä......

OOTTE IHANII!!!

Oikein hyvää uutta vuotta!

 Se ois sitten tämän vuoden viimeiset tunnit menossa ja on tullut mietittyä kulunutta vuotta. Ja on tullut mietittyä myös tuota tulevaa vuotta ja sitä, miten haluan elämääni parantaa. Eli suomeksi niitä uudenvuoden lupauksia. 

Tämä blogi on ollut kuluneen vuoden aikana aivan liian hiljainen. Ainoastaan 6 tekstiä ennen tätä. Se on aivan liian vähän. Anteeksi siitä. Tähän aion panostaa todellakin enemmän ensi vuonna, tulette kyllä huomaamaan. Mulle on tulossa pari mielenkiintoista projektia joita odotan innolla ja haluan jakaa ne teidän kanssa.

Mielen ja masennuksen kanssa olen paininut todella paljon ja se paini jatkuu varmaan koko elämäni. Olen saanut hyvät työkalut, millä hoidan mieltäni ja etenkin jaksamistani. Tiedostamalla olevani introvertti helpotti paljon ymmärtämään itseäni ja käyttäytymistäni erilaisissa tilanteissa. Haasteita vaan tulee koko ajan sillä läheisiäni on sairastunut vakavasti. Se suru jota tunnen tilannetta kohtaan tulee vaatimaan minulta ja läheisiltäni paljon niin henkisesti kuin fyysisesti. Asiat ovat alkaneet mennä eteenpäin ja toivon että ne järjestyvät siltä osin. 

Pidin tuon asuntoni remontin takia tosi pitkän kesäloman. Peräti 2 kuukautta ja se teki hyvää. Kiertelin hyvässä seurassa ympäri Suomea. Vaihdoin sen retkeilyauton tilavampaan asuntoautoon. Siitä tulette lukemaan enemmän keväämmällä. Nyt se auto on seisonnassa tuolla hangessa. Töitä tein keväällä liikaa työhullu kun olen. Siihen pitäisi löytää fiksu tasapaino.

Olen myös yrittänyt päästä tuosta kamerapelosta sillä huomasin ettei minusta itsestäni ole tämän elämäni varrelta paljoa valokuvia. Aloin availemaan instagramissa joulukalentereita tosi heikolla menestyksellä, Unohdin meinaan sen kalenterin välillä moneksi päiväksi ja lupasin laittaa tänne yhteenvedon mitä se Lumenen kalenteri sisälsi. Sen tulette saamaan viikon kuluessa, sillä siitä tahdon tehdä ihan oman tekstin. 

Kaikkein tärkeintä on, että olen opetellut rakastamaan myös itseäni. Yritän hymyillä omalle peilikuvalleni ja sanoa itselleni jotain kaunista joka ikinen aamu. Ja se hymyily jatkuu myös kodin ulkopuolella.Tämä vuosi on ollut itseni kannalta tosi opettavainen ja tärkeä. Ja aion jatkaa hymyilyä myös ensi vuonna. 

Haluan kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan teille mahtavaa uutta vuotta. Toivottavasti seuraatte minua myös jatkossa sillä olette ihania...... Ja ei unohdeta haaveilla.

Caravanmessut 2022 maistiaisia

Käytiin perjantaina Lahdessa Caravanmessuilla ja oli aivan mahtavaa. Edellisistä messuista olikin kulunut yli 2,5 vuotta ja ne tulivatkin silloin kalliiksi.... Tuli ostettua silloin se mun retkeilyauto, joten nyt päätin vain nauttia ja jätin henkkarit ja ajokortin pois lompakosta. Ja kun en ollut käynyt noin pitkään aikaan näissä tapahtumissa, huomasin paljon kehitystä ja trendejä näillä markkinoilla. Otin sikana kuvia ja en ole vielä ehtinyt niihin paremmin tutustua joten päätin antaa teille pieniä maistiaisia messutarjonnasta. 

Kun tultiin alueelle, ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin igluvene....

Ulkonäkö viittaa kuitenkin mökkiin ja vasta kun tarkemmin katsoin noita tietoja niin venehän se on. Täyttä luksusta ja komea ulkonäkö. Sisältä löytyy kaikki tarvittava, jopa pilkkiluukku eli voit makoilla sängyllä telkkaria katsellen samalla pilkkiä. ja sen voit tehdä ilman pakkasta tai kylmiä tuulia lämpöisessä. Videon löydät mun instagramista  sikenunelmat ja jos kiinnostaa ostaa tuollainen laiturin päähän niin lisätietoja löydät TÄÄLTÄ.  Tähtitaivas ja revontulet.......Kyllä voisin yöpyä..

Seuraavana pihalla olikin nämä ihanuudet

Ja kun pääsin vihdoinkin sisälle..........

....Olin tullut taivaaseen. Vuosimallia 1968 Kleinbus... Jokaisen Vanliferin unelma... Video tästäkin löytyy mun Instagramtililtä. Jos mulla olisi rahaa ja taitoa sekä rahallisesti mahdollisuus asua autossa

eteläeuroopassa, rakentaisin junankeulamallista upean retkeilyauton..... Saavuttamaton unelma ellei voita lotossa...... Sitä odotellessa taytyy vain ihailla. 

Messujen kallein komistus oli tämä....

Hintaa oli vain yli 750000€ ja unohdin kysyä, että sisältyykö toi Smart-henkilöauto hintaan... Vaan luksusta löytyi..... Näistä lisää myöhemmin..

Vaunuissa huomasin muotoilun olevan aiempaa pyöreämpi. Myös pienemmät ja kevyemmät vaunut ovat nousseet pinnalle. En tiedä noista tekniikoista paljoa, mutta epäilen esim. sähköautojen vetokapasiteetin olevan pienempi kuin muilla. Voi olla väärää tietoa, korjatkaa kommentilla jos olen väärässä. 

Ja kun sana sähkö on mainittu, niin bongasin sähköisen version retkeilyyn.....

Toi sänky vaan vedettiin alas ja peti valmis. Sopii hyvin viikonloppuretkille...

Ja jos vaunuun tilaa haluat, niin vähän alle 11 metrinen komistus löytyi Adrian osastolta. Painoa mokomalla on 3000 kiloa ja korkeutta 2,6 metriä. Huomaa tuplaovi. 

Näillä polttoainehinnoilla tällä ei paljoa reissata vaan viedään kauniille paikalle leirintäalueelle. Tästä vaunusta lisää myöhemmin... Ja vaunujen kuninkaasta Kabesta teen ihan oman postauksen myöhemmin. Trendinä messuilla näkyi etukeittiön yleistyminen..

Ja yhtä trendiä ihmettelin, nimittäin pienemmissä vaunuissa oli vain 1 kaasupullopaikka keulassa. Sehän pullo  tunnetusti loppuu aina yöllä, niin mistäs uusi tilalle.... Joku puhui ennakoimisesta vaan milläs konstilla mokomaa ennakoit. Mua voi neuvoa ja antaa siihen vinkkejä kommentoimalla...

Harmittelin ajan puutetta, sillä tuolla olisi viihtynyt kaksikin päivää. Ja löytyi sieltä paljon muutakin ihanaa mm retkeilyyn, oman retkeilyauton rakentamiseen ja uusiin pohjaratkaisuihin löytyi todella mielenkiintoisia juttuja.. Jos nämä kiinnostaa niin laita mun instagram seurantaan. Sieltä löytyy videoita ja materiaalia enemmän mun reissuista.....

Nyt lopettelen ja alan perehtymään kuviini paremmin.. Ihania ootte..... Lopuksi todiste siitä että noilta messuilta todellakin löytyi kaikille jotakin..... Myös mökkiläisille sekä lapsille.....

Moicca....

 

Pysähdyttävä uutinen!

 Siitä on kulunut 2 vuorokautta kun surullinen uutinen Hänen Majesteettinsa Kuningatar Elizabet II kuolemasta täytti tiedotusvälineet. 

Tulin Urkin kanssa lenkiltä ja en saanut edes takkia pois kun jämähdin television ääreen. Mieleni valtasi suuri suru ja silmät täyttyivät kyyneleistä. Näin sen kauniin hymyn joka loisti jokaisessa kuvassa ja videossa. Näin sen arvokkuuden ja lämmön, jota tämä pienikokoinen rouva säteili. Ja se pilke silmäkulmassa. Näki että Hän oli huumorintajuinen persoona. Katselin videoita videoiden perään. Kuvia Hänen elämästään. Ja kuuntelin niitä tarinoita, joita ihmiset kertoivat tavattuaan Hänet. Ja ainoa sana jota mietin oli "hyvyys". 

Itse en ole koskaan käynyt Britaniassa. Monarkia on ollut minulle jotenkin kaukainen asia. Tottakai olen usein miettinyt niitä kuninkaallisia ja Prinsessa Dianan järkyttävä kohtalo sai minut silloinkin kyyneliin. Kävin jopa silloin kirjoittamassa suurlähetystössä suruvalittelut muistokirjaan. Olinhan seurannut Dianan tien prinsessaksi. Tuijotin ihaillen häät televisiosta kuten varmaan koko muu maailma.  Mutta yksi asia on ollut mun koko elämäni ajan, eli Elizabet kuningattarena. Kunnioituksen suuruus tätä hymyilevää leidiä kohtaan kasvaa koko ajan. Se tunnollisuus hoitaa velvollisuutensa kansan palvelijana vielä 96 vuotiaana. Ei alkanut miettimään eläkepäiviä nelikymppisenä vaan piti parikymppisenä antamansa lupauksensa hoitaa velvollisuutensa hyvin koko elämänsä ajan. Huh huh... Se tapa, jolla hän näytti olevan läsnä näkyi videoilla. Hän ei kuulemma koskaan vilkuillut muualle kun keskusteli jonkun kanssa. Sellaisen läsnäolon taidon haluaisin oppia. 

Sana "hyvyys" huokui sekä Dianasta että Elisabetista. Hyvyys on ihmisen sisäinen piirre ja se on mielestäni korkein ihmismielen piirre. Luin "mielenihmeet"-sivustolta, että hyvyys on arvo, johon me uskomme ja etenkin lahja jota osoitamme sanojen, katseen ja pienten tekojen avulla. Se on epäitsekkyyttä. Ja se ei maksa mitään. Siinä on miettimistä ja pähkäilyä, miten itse voi tulla paremmaksi ihmiseksi ja miten kukakin sanan ymmärtää. Mitä se tuo just sulle mieleen? 

Se millaisen perinnön hän jätti maailmaan jää nähtäväksi.Olen tavallinen suomalainen nainen ja en edes tiedä miksi halusin tästä kirjoittaa mutta  suren hänen poismenoa.  Hän toi mieleeni omat edesmenneet isovanhempiani joita kaipaan valtavasti.  Voi kunpa maailmassa olisi enemmän hänenkaltaisia ihmisiä. Ja että ihmiset ottaisivat oppia edes hitusen hänen hyvyydestään. Silloin saisimme muutettua tätä välillä sekasortoista maailmaa paremmaksi paikaksi elää. 

Rest in  peace Her Majesty Queen Elizabet II

P.S. Kuva todella kauniista nuoresta kuningattaresta on netin syövereistä mutta kuvaaja on mainittu...

Mitä mulle kuuluu nyt?

Paljon on ehtunyt tapahtua tänä aikana, kun olen pitänyt bloggauksesta hiljaiseloa. Tulen niistä kertomaan tuonnempana, mutta tärkein eli mun jaksaminen..... Siitä halusin nyt kertoa. 

Ne ihanat lukijat, jotka on kuitenkin seuranneet mun blogia kauemmin, tietää mun masennuksesta ja työuupumuksesta. Paljoa en ole siitä kirjoitellut, koska en ole halunut masentaa muita. Olin täysin keskittynyt omaan paranemiseen sillä halusin pois sieltä pimeyden keskeltä ja alkaa taas nauttimaan elämän pienistä iloista. Mulla oli ihana terapeutti ja hänen avullaan löysin työkaluja kohdata haasteita joita elämä tuo eteen. Oli ihanaa puhua jollekin menneisyydestä, haaveista ja kaikesta arjesta. Meidän suvussa asioista ei puhuta. Mä en edes tiedä esimerkiksi isäni ja äitini rakkaustarinaa. Pieniä huhuja vaan siitä, miksi ne eivät menneet naimisiin. Ja senkin isäni suvun puolelta. Kun menen anopin luo, musta on ihana kuunnella tarinoita hänen nuoruudestaan ja vaikka en tunne ihmisiä, heidän kohtaloita ja elämän käänteitä.....Puhuminen on suuri taito ja se auttaa kummasti ymmärtämään asioiden kulkuja ja varsinkin niistä selviytymään. Kysyin kerran äidiltäni, että miksi hän ei ole kertonut nuoruudestaan mitään. Hänen vastaus oli, ettei asioista vaan puhuta. Itse päätin olla avoin ja ottaa puheeksi läheisteni kanssa myös ne kipeät asiat. Keskustelujen myötä voi saada uusia näkökulmia asioihin ja se todella helpottaa niiden käsittelyä.  Kaikkein pahimpia asioita elämästä en edes halunnut avata, sillä se olisi tehnyt liian kipeää ja kuitenkaan murehtiminen ei olisi niitä muuttanut mihinkään. Tämä toimi mun kohdalla. 

Keväällä tein hulluna töitä ja samalla kävin mieleni kanssa taisteluja. Opettelin uusia ajattelutapoja ja etenkin opin tunnistamaan tilanteita, joissa mulla oli haasteita. Tilanteita, joita en ehkä osannut käsitellä. Mietin paljon käyttäytymistäni ja varsinkin syitä, miksi jotkut tilanteet olivat vaikeita. Niitä terapeutin kanssa työstettiin ja ette usko kuinka paljon opin itsestäni. Opin mm että joskus lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunut pieni asia on vaikuttanut yli 50 iässäkin mieleen ja käyttäytymiseen. Se että löysin niitä tunnelukkoja ja tajusin olevani introvertti ihminen, auttoi mua hyväksymään itseni ja samalla ne työkalut oli helpommat löytää. Uskoisin, että kaikki me koemme masennuksen jossain elämän vaiheessa. Joillakin se  "parantuminen"  kestää lyhyen aikaa ja toisilta kestää kauemmin. Itse en voi sanoa "parantuneeni" , mutta joka päivä teen töitä mieleni hyvinvoinnin hyväksi. Opettelen uusia asioita tutkien samalla niiden vaikutusta omaan hyvinvointiin. Ja tärkeintä, uskallan sanoa itselleni ei, jos joku asia ei tunnu hyvältä. Olen oppinut rakastamaan itseäni. 

Ja elokuun alussa oli viimeinen terapia. Jihuu!!!!! Tieto siitä, että mulla on mahdollisuus päästä takaisin terapian pariin, auttaa mua selviytymään. On takaportti jos elämä kolhii liikaa. 

Nyt mulla on uusi koti mutta vanha osoite. Jouduin pakkaamaan siitä turvanurkasta, johon aiemmin vajosin, kaiken muuttolaatikoihin. Asunnossa tehtiin viihtyvyysremontti ja vaikka se on vielä vähän kesken niin kyllä on ihanaa saada tavarat takaisin uusille paikoille. Sen remontin takia olen pitänyt 2 kuukautta lomaa ja vaan levännyt. Kun seisoskelin M/S Jennyn kannella ja hengitin sisääni sitä ihanaa meren tuoksua, tiesin olevani enemmän kuin valmis uusiin haasteisiin. Enää en välitä, jos joku ei tykkää mun ulkonäöstä, äänestä tai jostain tekemisestä. Elän täällä vain kerran ja sen yritän tehdä muita sekä varsinkin itseäni kunnioittaen. Yritän toteuttaa omia enkä toisten haaveita ja elän vain päivän kerrallaan. Murheita tulee varmasti, mutta niistäkin varmasti selviän. En ehkä yksin, mutta mulla on ihania ihmisiä ympärilläni, joihin voin tukeutua. Vahvempana ja viisaampana... ja varsinkin mieli avoinna. Kyllä elämä on ihanaa. Ja te ihanat tyypit, jotka jaksoitte lukea tänne asti, TE OOTTE IHANII <3

Venetsialaiset ja Kokkola Camping

Venetsialaiset..... ihana juhla, joka sijoittuu joka vuosi elokuun viimeiseen viikonloppuun. Se on veden, tulen ja valon juhla jota myös huvilakauden päätösjuhlaksi kutsutaan. Suuri juhla rannikoilla ja etenkin pohjanmaalla. Ruotsinkielisellä rannikkoalueella se on huvilakauden päättäjäiset mutta etenkin Kokkolan seudulla tuo juhla on Venetsialaiset. 

Wikipedia tiesi kertoa, että juhla on lähtöisin Venetsiasta, jonne saapuivat ensimmäiset kiinalaiset ilotulitteet ja sieltä ne levisivät muihin Euroopan maihin. Suomeen ja etenkin rannikkokaupunkeihin se saapui merikaupan mukana joskus 1800 luvun loppupuolella. Muinaistulien juhlaa alettiin juhlia samaan aikaan venetsialaisten kanssa vuonna 1992.

Itse en ollut koskaan aiemmin Kokkolassa juhlien aikaan mutta paljon olin juttuja kuullut. Tänä vuonna kohtalo päätti, että olen lähistöllä kemujen alkaessa. Jouduin tulemaan viikolla auton huoltoon Kokkolaan joten torstaina päätin mennä testaamaan myös "uuden" leirintäalueen eli Kokkola Campingin. Se sijaitsee Kokkolan meripuiston alueella ja siitä on vain 2,5 kilometriä Kokkolan keskustaan. Leirintäalueen sivuille pääset TÄÄLTÄ . 

Vastaanotossa oli kohtelias ja puhelias mies joka sai autokunnan tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja pisteitä nosti valtavasti se, että hän kertoi viikonlopun tapahtumisista ja suositteli mm. lähialueen viikonlopun konsertteja, toritapahtumia ja M/S Jennyn risteilyjä. Arvostan suuresti tuollaista "yhteen hiileen puhaltamista" jossa naapuriyrittäjää ei pidetä kilpailijoina vaan halutaan tukea tapahtumien järjestäjiä ja muita lähialueen yrittäjiä. Sellaista näkee vähän liian harvoin. 

Alueena se  oli tosi siisti. Oli niin nurmikenttä- kuin asfalttipaikkoja.  Oli selkeää saada auto juuri oikealle paikalle ja silti jäi se 4 metrin turvaväli vierusvaunukuntaan. Yleiset tilat olivat siistit. Keittiöitä oli monta samassa rakennuksessa samoin suihkuja ym. Alueella oli vuokrattavana myös pieniä mökkejä sekä paritalojen puolikkaita. Alueella oli ollut 2011 asuntomessut ja silloin oli rakennettu myös muutama paritalo jotka kuuluivat leirintäalueeseen. Alueelta löytyy myös paikka telttailijoille tai jos haluaa vain laavuun yöksi niin sekin onnistuu. Harrastusmahdollisuuksia sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Niistä kannattaa lukea leirintäalueen sivuilta johon pääset aiemmin laittamasta linkistä. Unohdan kuitenkin kertoa jostain....  

Itse torstaina en tehnyt muuta kuin chillailin ja nautin. Perjaitaina käytiin päivällä kaupungilla ja illalla päätin parin juodun lonkeron jälkeen uhmata kohtaloa ja käydä keskustassa laulelemassa karaokea ekaa kertaa yli 2,5 vuoteen. Oli ihanaa laulaa, mutta olen ehkä tullut vanhaksi, kun muuten tuota ravintolaelämää en ollut kaivannut. Ja muutenkin väentungos ei kiehdo mua yhtään. Onneksi Popeda ei ollut Tapahtumapuistossa, niin ei sinne tarvinnut mennä.

Lauantaipäiväkin meni pitkien päikkäreiden ja laiskottelun merkeissä mutta illaksi olin varannut liput pienelle 45 minuutin risteilylle M/S Jennyllä. Venetsialaisten luonteeseen kuuluu vesi, tuli ja valo. Kokkolassa poltetaan kokkoja, huviloilla olijat koristavat polut, pihat ym soihduin ja ulkotulilla ja ilotulitus kruunaa koko juhlan. Ja tätä valon ja tulen kaunista leikkiä näkee parhaiten mereltä.  Juuri ennen risteilyn alkua pieni vesisade loppui ja meri tyyntyi. Yritin kuvata kännykällä niitä rantoja sekä tyyntä merta mutta sitä ei vaan saa kuvattua. Se meren tuoksu...... Näet meren pinnan peilaavan liekkien loistetta..... Illan pimeyttä ja siihen hiljaisuus.....Ja yhtäkkiä taivaan valaiseen kaunis ilotulitus...... Se vaan pitää itse kokea.... Suuri suositus tälle juhlalle. Toi laiva muuten ajaa Tänkariin ja sinne aion ens kesänä mennä.

Itse leirintäalueella autot ja vaunut oli valaistu valoilla ja lyhdyillä. Paikan tyylikkäimmät valot oli yllä olevalla autolla. Auto oli vanha itä-saksalainen Barkas ja tuossa oli tyyliä. Rakastuin autoon ensisilmäyksellä....... Aivan ihana, eikös..... Muuten laittelen joitakin videoita instagramiin joka kannattaa laittaa seurantaan @sikenunelmat. Sinne päivittelen paljon sellaista, jota en välttämättä täällä kirjoittele. (Kuvan julkaisuun mulla on auton omistajan lupa). 

Kiitos Kokkola ja kiitos Kokkola Camping. En ihmettele vuoden 2015 leirintäalue ja 2017 vuoden koiraystävällisimmän leirintäalueen palkintoja. Nähdään viimeistään ens vuonna..