Eletään vuoden viimeisiä tunteja ja ajattelin katsella mennyttä vuotta miettien samalla omaa elämää ja aikaansaannoksiani. Vuosi on kyllä ollut ihan sika-haastava jo tuon koronnan takia. Se tuli ja laittoi maailman polvilleen. Tuli pelko tuntemattomasta vaarasta. Alettiin hamstrata vessapapruu ja ostettiin hyllyt tyhjiksi säilykkeistä. Ihmiset linnottautuivat koteihinsa ja ainoa huvitus oli ruokakaupassa käynti. Käytiin usein saman päivän aikana, että näkisi edes jotain ihmisiä. Ihmisille tuli uusi vihollinen...... Tylsyys..... Ei oikein tiedetty, mitä tehdä kun tekemisiä ulkomaailmaan rajoitettiin. Ei päässyt mökeille Uudenmaan suljettua rajansa. Opittiin hakemaan kahvi tai ruoka jostain ravintolasta ja syömään ulkona tai autossa. Ostokset (vaatteet yms) ostettiin netin ihmeellisestä maailmasta. Se, että nenään tungetaan pitkä tikku ottaen testiä, tuli meille arkipäivää. Onneksi tuosta ajasta löytyy paljon myös hyvää. Löytyi uusia harrastuksia. Ihmiset pakenivat luontoon. Kuka lenkkeillen, kuka muuten vain hengaillen. Oli turvallista liikkua metsässä, jossa ei tarvinnut maskeja tai käsidesejä. Ah, se ihana vapauden tunne.
Itselleni tuo kevät oli tosi vaikea. Kaupassa töitä tehden siinä ihmistungoksessa toi tullessaan suuren ahdistuksen. Alkuvuosi oli täynnä ihania suunnitelmia, mutta kaikki peruin. Uudenmaan suljettua rajansa aloin kaivata kaikkia niitä läheisiä, jotka asuivat jossain muualla kuin Uudellamaalla. Nautin vain koiran kanssa ulkoilusta ja työmatkoista. Oli ihanaa ajella tyhjää ja rauhallista moottoritietä kuunnellen hyvää musiikkia. Muuten sulkeuduin kotiin näkemättä ystäviä. (En vieläkään oikein uskalla tapailla ketään). Silti jotenkin olen onnistunut löytämään myös muutaman uuden ihanan ystävän. Niistä olen tosi onnellinen ja kiitollinen <3
Kesällä innostuin suppailusta vaikka ei se melontaa voita. Kajakki ei vaan mahdu retkeilyautoon. Töitä olen paahtanut ilman lomaa koko vuoden, joten montaa kertaa en vesille päässyt, mutta pääsin kuitenkin. Syksy toi avioerohommia ja muutenkin rankkaa aikaa. Todettiin masennus ja odotan päätöstä hoidosta. Muuten elämäni on jämähtänyt paikoilleen. Katselin viime vuoden lupauksia ja yhtään en ole pitänyt. Oli karkkilakkoa (just laitoin suklaata suuhuni) laihdutusta .... Sen suhteen pudotin avioeropapereiden viennin aikoihin viikossa 10 kiloa mutta nyt paino on sama kuin vuosi sitten.
Joten onneksi tämä vuosi on ohi. Toivottavasti olemme oppineet tästä vuodesta jotain. Tuokoon uusi ihana vuosi teille ja minulle paljon hyvää. Ihana rokote tulossa, joten ehkä vuoden päästä tämä aika on vain pahaa unta. Voidaan halata ystäviä, käydä keikoilla ja matkustella. Voidaan mennä teattereihin ja muihin rientoihin. Ja minä itse näen paljon valoa pimeässä tunnelissa jossa olen ollut jo jonkin aikaa. Elämä alkaa hymyilemään tuoden mukanaan uusia ihania haasteita.
Eli OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 teille kaikille ihanille tyypeille, jotka jaksatte lueskella näitä mun pienii höpinöitä. Olette rakkaita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti