disable copying

lauantai 15. tammikuuta 2022

Erään auton tarina!

 Kaikkihan tietää, että mulla on retkeilyauto jonka ostin pari vuotta sitten uutena. Sillä olen ajellut kaikki ajoni niin arkena kuin reissussa. Noissa karavaanivehkeissä on vaan se huono puoli, että niiden arvo laskee ajettujen kilometrien mukaan liian nopeasti. Mulle on kertynyt kahden vuoden aikana mittariin noin 50 000 kilometriä, joten pisti mietityttämään. 



Aloin katselemaan itselleni uutta "kauppakassia". Kriteereinä oli halpa (eli vanha), ei liikaa tekniikkaa ja että Urkin kanssa kurakeleillä ei stressaa lika ja kura. Ja Urkin piti mahtua istumaan suhtsuorassa peräluukussa. Sellainen löytyikin kesäkuussa -21 Kotkasta. 

Suzuki Grand Vitara. Vuosimallia 1999..... Oikein mun eka neliveto ilman suurempia hienouksia. (tai siis ainakin niin luulin). Ai että sitä nostalgista fiilistä kun ajelin sillä kesähelteellä. Tulvi muistot teinivuosilta, kun kuuma aurinko poltti ikkunasta farkkujen läpi jalkoihin ja ei voinu pitää ikkunoita auki kuin taajamissa ajellessa. Vaihdoin työmatkalla usein moottoritien pienempiin polkuihin ja en kiirehtinyt. 

No sitä riemua ei kestänyt kauaa. Noin kahden viikon huristelujen jälkeen se mokoma jätti mut ja Urkin koirapuistoon. Ei lähtenyt millään käyntiin. Ei muuta kuin hinuri paikalle ja auto korjaamolle. Mulla ei ole ollut paljoa kokemusta noista korjaamoista kun uudehkoja autoja olen ajellut, joten valitsin sen minkä ohi olin ajanut ja ainoa jonka tiesin läheltä löytyvän. Siellä alettiin tutkia vikaa. Alussa lähti joka toinen päivä käyntiin ja joka toinen päivä ei inahtanutkaan..... Vika ajonestolaitteessa...En edes tiennyt että siinä semmoinen hienous on. Sanoin että ohittakaa se. Jos joku sen varastaa niin se varastaa todellakin tarpeeseen.... Vaan eipä ollut se homma ihan yksinkertaista... Välillä auto oli umpihangessa, välillä sisällä korjaamossa ja aikaa kului... 7 kuukautta........

Kunnes nyt viikolla yksi ihana korjaaja päätti vian selvittää. Jäi ihanuus työajan jälkeen tutkimaan, purkamaan yms.... johto kerrallaan meni ajoneston läpi ja voih. Vika löytyi. Oli yksi johto tinaamatta jostain..(kyllä mulle se selitettiin mutta oon niin huono noissa teknisissä termeissä). Nyt 7 kuukauden jälkeen auto lähtee käyntiin ja liikkuu. Vaihtoi vielä talvirenkaat alle. Se mitä tää lysti maksoi, ei ole vielä selvillä, mutta ei silläkään varmaan ole kiirettä....... Nyt vielä ens viikolla katsastamaan ja sit baanalle..... Kyllä kärsivällisyys palkitaan. Ai että..... Ja eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.....




1 kommentti:

  1. Onneks vika löyty.Peukalot pystyyn kun lähet sillä ajelee.Kyllä kaikki selvii ennemmin tai myöhemmin.Muuten hyvää työ yötä. T:paula

    VastaaPoista