Hitsi, konetta selaillessa huomasin, että olin aloittanut tämän blogin jo melkein kaksi vuotta sitten. En ymmärrä, mikä ajatuksen juoksu oli tullut kun olin kirjoittamisen lopettanut. Paljon on kuitenkin tapahtunut kahden vuoden aikana ja suurin unelma toteutuu ihan lähiaikoina. Joten nyt jos herättelisin tämänkin blogin taas henkiin.

Lueskelin noi neljä vaivaista tekstiä ja hymyilin huomatessani, että paino on pysynyt samana kuin kaksi vuotta sitten. Eli projektia pukkaa sillä rintamalla. Olen sellainen sitku-ihminen. Sitku mulla on rahaa.... Sitku mie laihdun.... Sitku on loma.... Vaan mitäs jos opettelis ajattelemaan, että nyt kun mulla on tilaisuus, terveys ja ikäkin on vasta 50+. Vois alkaa tapahtumaankin jotain. Joskus vuosia sitten valitin esim. töissä aika herkästi jostain asiasta. Huomasin, että mulla on paha fiilis todella usein. Silloin päätin opetella positiivisen ajattelutavan. Jokaisesta asiasta yritän löytää jotain hyvää ja kas kummaa fiilis parani ja iloisuus palasi mun elämääni. Töissä alkoi olemaan hauskaa ja mielekästä vaikka hommat ei muuttuneet millään lailla. Itsestä se kaikki on kiinni.

Nyt mulla on kohta töihin lähtö, joten olkoon tämä aloitus tämmöinen lyhyt versio. Ulkoasu etsii siis vielä muotoaan ja voi muuttua kun vauhtiin pääsen, muttei se varmaan haittaa. Postauksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta lupaan, ettei uutta tekstiä tarvitse odottaa kahta vuotta. Tiedän kirjoittelevani aluksi itselleni, mutta silti halu kirjoittaa on palannut. Ja siitä on hyvä jatkaa. Eli moi seuraavaan kertaan.